Oi että oon ihan mielissäni! Mun kauan kaipaama, kuolaama, ihailema kamera tuli postista torstaina! ♥ Se on parempi kuin osasin odottaa, Canon EOS 1100D :). Pitää vaan harjoitella ahkerasti sillä kuvaamista, ehkä se rupeaa sit sujumaan tällaisellakin :) Olympus-7000 kulkee mukanani edelleen, uuden kamerankin jälkeen, sillä en ihan kaikkialle uskalla ottaa tota järkkää mukaan (esim. leirit yms.), koska pelkään, et se menee rikki :D
Mutta siis, se mitä mulla oli asiana oli, että ajattelin tähän väliin tehdä teille postauksen meillä tapsuttavista eläimistä :) Otin siihen malliin niistä kuvia (koska helppoja kohteita) niin sitte ajattelin hyödyntää ne kuvat tällei, enkä mä muistaakseni ole esitellyt teille vielä niitä?
Misse ja Viiru:
Viiru ♥
Misse ♥
Eli tässä ovat meidän Viiru-herra ja Misse :) Esittelen heidät siksi yhdessä, sillä nämä kaksi kattia ovat samasta pentueesta, syntyneet 16.6 vuonna 2004, Samana päivänä kuin meidän äiti, mut eri vuosiluku vain :D Mun täti toi ne meille 3kk ikäisinä, kun muutettiin omakotitaloon ja siitä asti ne on taapertanu meillä ♥ Misse on mun kissa ja Viiru on sit Tuomaksen :)
Missellä on enemmän tempperamenttia kuin Viirulla, sillä se ei anna sitä pahemmin paijailla. Ainut poikkeus, kuka sitä saa silittää ja sylittää oon mä. En tiedä sitten, mistä Misse sen on keksiny, mutta näin se vaan on :D Sitten kun mä meen nukkumaan, niin tämä neiti taapertaa tyytyväisenä joko mahan, tai sitten jalkojen päälle nukkumaan. Saattaa se joskus hyökätä syliin, kun oon koneella tms. Misse on siitä hauska, kun se on niin pieni kokoinen, maman vaava ♥ Misse on leikattu jo 9kk iässä, joten sillä ei ole pentuja ja siitä uskon sen koonkin johtuvan. Se rakastaa nukkumista ton kiipeilytelineen korkeimmalla tasanteella (siis ihan katonrajassa asti) ja heti puolustaa torniaan, jos joku muu kissa on sinne pyrkimässä :D Misse ei tykkää jos ja kun sen ottaa syliin ja puhuu jotain sen niskan takana! Se kääntää päätä ja yrittää raapasta :D
Viiru on taas sellanen ihana nalle ♥ Se on niin rauhallinen ja sitä saa sylittää kuka ehtii, mutta varokkin koskemasta sen varpaisiin. Silloin tämä herra suuttuu ja mouruaa, saattaa raapaistakkin. Joten varokaa varpaita :D Viiru saa kulkea pihalla, niin se joutuu sitte aika useesti johonki tappeluun :( Monesti Misse on kuitenkin tullut veljensä apuun ja karhannu kyseessä olleen kissan esim. sähkötolppaan (sellanen puinen :D). Viirulla on korvasta lähteny pala ja sitte sillä on arpia nassussa ja sit toisessa tassussa nyt uusin. Meidän arpinaama ♥ Puolustaa reviiriään niin ahkeraan. Onneksi nyt tappeluita ei ihan jokapäivä, ehkä kerran kuukaudessa tai kahdessa. Kissalle korkeasta iästään huolimatta Viiru leikkii ihan niinkuin pieni kissanpentu! :D Saa monesti kohtauksia, joiden voimalla juoksee ihan satasella ympäri kämppää, jonkun roskan perässä. Viirulla on myös 6 pentua naapurin kahden kissan kanssa, ennenkuin vietiin se leikattavaksi :D Ne pennut ei ole koskaan ollu meillä (ei tietenkään!), mutta on niitä tuolla pihalla nähny, ja hoksannu, että kyllä niissä Viirun värejä on :)
Ninni:
Kesä 2007, Ninni pentuna ♥
Ninni tänäpäivänä ♥
Seuraavaksi esittelen meidän hienon leidin, Ninnin. Se on syntyny kesällä 2007, sen tarkempaa päivänmäärää mulla ei ole sanoa. Me löydettiin Ninni tästä meidän läheltä olevasta varastosta, kun kuultiin vaimeaa miukumista, se reppana oli siellä ihan pikkuinen ja rähmäsilmäinen, eikä emää missään ♥ Ei me sitä sitte viititty sinne jättää, kun toinen oli niin pieni ja avuton :( En tiedä kuinka vanha se oli, mutta jokatapauksessa niin pieni, että mahtui kädelle makoilemaan, kun laitto molemmat kädet yhteen ♥ Me juotettiin sille kissanmaitoa (myydään kaupassa) sellasesta tuttipullosta, aww, se oli niin söpön pieni! Näette noista kuvista, kuinka suloisen pienestä reppanasta kerron ja minkä kokoinen se on nyt :D Ninni neitokainen siis painaa tällä hetkellä pyöristettynä 5kg, että hyvin se on syöny :D Mun äitiä Ninni pitää ilmeisesti emonaan, sillä äiti oli eka, kenet se näki rähmänsä takaa :') Se on äitille ihan erilainen kuin meille muille. Antaa pitää sylissä, juttelee ja sitte niillä on niitä niiden yhteisiä juttuja. Sit se ottaa esimerkkiä äidiltä ja ihmisiltä yleensäkki :D Ei sillä ollu niin pienenä ketään kissaa sitä hoitamassa, niin me sitten hoidettiin (pestiin kakkapyllytkin, kun ei osannu peseytyä! :D). Ninni syö esimerkiksi ruokaa tassuillaan, matkii ihmistä. Muuten Ninni on aika arka, se menee aina sängyn alle piiloon, kun joku tulee kylään :D Toki on päiviä, milloin vieraskin saattaa saada silitettyä tätä prinsessaa ja jopa sylittää. Ihan riippuu mielialasta. Ninni on sisäkissa, koska se ei osais puolustaa itteään. Jos esimerkiks joku meidän kissoista härnää sitä, niin Ninni vaan sihisee :D Se on meidän pölypallo ♥
Nöpö:
Seuraavaksi esittelen meidän hienon leidin, Ninnin. Se on syntyny kesällä 2007, sen tarkempaa päivänmäärää mulla ei ole sanoa. Me löydettiin Ninni tästä meidän läheltä olevasta varastosta, kun kuultiin vaimeaa miukumista, se reppana oli siellä ihan pikkuinen ja rähmäsilmäinen, eikä emää missään ♥ Ei me sitä sitte viititty sinne jättää, kun toinen oli niin pieni ja avuton :( En tiedä kuinka vanha se oli, mutta jokatapauksessa niin pieni, että mahtui kädelle makoilemaan, kun laitto molemmat kädet yhteen ♥ Me juotettiin sille kissanmaitoa (myydään kaupassa) sellasesta tuttipullosta, aww, se oli niin söpön pieni! Näette noista kuvista, kuinka suloisen pienestä reppanasta kerron ja minkä kokoinen se on nyt :D Ninni neitokainen siis painaa tällä hetkellä pyöristettynä 5kg, että hyvin se on syöny :D Mun äitiä Ninni pitää ilmeisesti emonaan, sillä äiti oli eka, kenet se näki rähmänsä takaa :') Se on äitille ihan erilainen kuin meille muille. Antaa pitää sylissä, juttelee ja sitte niillä on niitä niiden yhteisiä juttuja. Sit se ottaa esimerkkiä äidiltä ja ihmisiltä yleensäkki :D Ei sillä ollu niin pienenä ketään kissaa sitä hoitamassa, niin me sitten hoidettiin (pestiin kakkapyllytkin, kun ei osannu peseytyä! :D). Ninni syö esimerkiksi ruokaa tassuillaan, matkii ihmistä. Muuten Ninni on aika arka, se menee aina sängyn alle piiloon, kun joku tulee kylään :D Toki on päiviä, milloin vieraskin saattaa saada silitettyä tätä prinsessaa ja jopa sylittää. Ihan riippuu mielialasta. Ninni on sisäkissa, koska se ei osais puolustaa itteään. Jos esimerkiks joku meidän kissoista härnää sitä, niin Ninni vaan sihisee :D Se on meidän pölypallo ♥
Nöpö:
Nöpö ja meidän pupu Miska ♥
Nöpö on meidän kissajoukkion nuorin neiti. Täytti mokoma 19.5 4wee, seki kasvaa niin nopeeta ♥ Muistan, kun mun sisko toi sen mulle. Se oli sen oman kissan pentu ja mä halusin ottaa sen, enkä ole katunu :') Nöpöllä on ehkä kultaisin luonne tästä kissajoukkiosta, periny emoltaan. Jos esimerkiks on paha mieli jostain, eikä itkukaan ole kaukana, tämä hyppää kurnuttaen (kyllä, Nöpö kurnuttaa! :D) syliin ja puskee naamaa ja nuolee :') Se on jotain niin söpöä! Yöllä tulee viereen nukkumaan ja silleen ♥ Tää neiti muistuttaa luonteensa takia ehkä eniten koiraa, vaikka kissalta se näyttää. Jos Nöpölle näyttää talutushihnaa ja sanoo, että mennään ulos, niin se tulee siihen ja nostaa päätään, et hänelle pujotetaan se kaulaan. Sit kun joku tulee kotiin, niin Nöpö on se, joka on ensimmäisenä sitä vastassa. Vieraatkaan ei ole meillä turvassa tämän neidin suukoilta :D Heti kun käy istumaan meidän sohvalle, niin Nöpö tulee siihen välittömästi. Nöpön suloisessa luonteessa on kuitenkin huonojakin puolia. Jos se protestoi jostain asiasta (ei saa mennä pihalle tai jotain vastaavaa), niin se menee pisulle johonkin nurkkaan :/ Ei aina, mutta silloin tällöin. Nyt se tosin on lopettanu sen onneks. Ja sitte kun sillä on JUOKSUAIKA niin se mouruaa niin kovaa, että se kuulostaa lähes ulvonnalta! Enkä lisää tässä nyt yhtään lapinlisää, ihan tosi juttu! :D Siihen meinaa mennä hermot, mutta kyllä sen aina kestää sen pari päivää. Mä en oo antanu leikkuuttaa Nöpöä, sillä haluan sille joskus pentuja ♥ Sen luonne on niin hyvä, että mun mielestä siitä tulis hyviä pentuja. On se vaan sulonen ♥
Nöpö on meidän kissajoukkion nuorin neiti. Täytti mokoma 19.5 4wee, seki kasvaa niin nopeeta ♥ Muistan, kun mun sisko toi sen mulle. Se oli sen oman kissan pentu ja mä halusin ottaa sen, enkä ole katunu :') Nöpöllä on ehkä kultaisin luonne tästä kissajoukkiosta, periny emoltaan. Jos esimerkiks on paha mieli jostain, eikä itkukaan ole kaukana, tämä hyppää kurnuttaen (kyllä, Nöpö kurnuttaa! :D) syliin ja puskee naamaa ja nuolee :') Se on jotain niin söpöä! Yöllä tulee viereen nukkumaan ja silleen ♥ Tää neiti muistuttaa luonteensa takia ehkä eniten koiraa, vaikka kissalta se näyttää. Jos Nöpölle näyttää talutushihnaa ja sanoo, että mennään ulos, niin se tulee siihen ja nostaa päätään, et hänelle pujotetaan se kaulaan. Sit kun joku tulee kotiin, niin Nöpö on se, joka on ensimmäisenä sitä vastassa. Vieraatkaan ei ole meillä turvassa tämän neidin suukoilta :D Heti kun käy istumaan meidän sohvalle, niin Nöpö tulee siihen välittömästi. Nöpön suloisessa luonteessa on kuitenkin huonojakin puolia. Jos se protestoi jostain asiasta (ei saa mennä pihalle tai jotain vastaavaa), niin se menee pisulle johonkin nurkkaan :/ Ei aina, mutta silloin tällöin. Nyt se tosin on lopettanu sen onneks. Ja sitte kun sillä on JUOKSUAIKA niin se mouruaa niin kovaa, että se kuulostaa lähes ulvonnalta! Enkä lisää tässä nyt yhtään lapinlisää, ihan tosi juttu! :D Siihen meinaa mennä hermot, mutta kyllä sen aina kestää sen pari päivää. Mä en oo antanu leikkuuttaa Nöpöä, sillä haluan sille joskus pentuja ♥ Sen luonne on niin hyvä, että mun mielestä siitä tulis hyviä pentuja. On se vaan sulonen ♥
Miska:
Sitten viimeisimpänä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä meidän oma karvapallo Miska ♥ Miska on rodultaan leijonaharjas ja saatiin se yhdeltä perhetutulta ilmaiseksi, kun kuulivat meidän edellisen kanin kuolleen :') Miska on niin ihana, että ei tiedä miten sitä kuvailis. Tykkää sylittämisestä, rakastaa juosta pihalla vapaana. On sillä kuitenkin oma tahtokin. Se suuttuu, jos sitä pitää väärin sylissä tai haluaa pois. Herra ottaa vain kynnet esiin ja rupeaa "kaivamaan kuoppaa" sylittäjään :D Sillei hassusti rapsuttaa ja näykkii. Miskan iästä en osaa sanoa (lukee kyllä rotupapereissa, mutta en jaksa etsiä niitä!), mutta luulisin, että joku 2-3 vee :) Me saatiin se vuoden vanhana 2010 keväällä. Miskalla oli kaverina meidän Sirkkapupu, joka tosin piti lopettaa (eläinlääkärillä tietty) tässä keväällä. Se oli niin vanha ja sairas, niin ajateltiin, että sille on parempi siellä pilvenreunalla :') Pupu-herra on nyt sitten yksin ilman pupukaveria, mutta ehkä se pärjää. Jos ei, niin hommataan sille kaveri ;) Mutta, semmonen on meidän Miskale
Siinä ne oli. Sänkyjen alla asustavia villakoiria emme laske lemmikkeihin :D Näitte samalla vähän, millaisia kuvia uudella kamerallani saa :) kaikki muut, paitsi Ninnin pentu -kuvat oli otettu Canonilla.
Eipäs mulla muuta, toivottavasti teitä kiinnosti lukea juttua meidän elukoista ♥ Jos jäi jotain kysyttävää, niin kysy pois :)
~Hanna
